Väsyttää. Aamulla herätyskello huusi vähän turhan kovaan ääneen "back to reality, girl!!", ja vaikka olinki onnistunu nukahtamaa edellisen iltana ennen yhtätoista väsymys oli vähän liikaa silmille. Hoipertelin alakertaan 6:32 ja mutisin äidille ohi menessä jotain siitä että pikakaurahiutaleet oli loppu ja oisin halunnu syyä puuroa aamupalaks. Lupasin ittelleni et kyl mä nyt jaksan keittää itelleni kahvii mut sit jotenki kuitenki väsymys voitti ja söin mysliä ja join maitoa. Bussissa oli hiljaista enkä oikein osannut katsoa oikeaan suuntaan, katse harhaili ja yhtäkkiä tajusin nolona tuijottavani jotain ventovierasta. Opon tunti ei kertonut mulle mitään muuta uutta kuin että lentoemäntä tarvii hyvän paikallisajanmäärittämiskyvyn ja matikka meni suht samalla linjalla takapenkissä vaikka kyl yritin keskittyä.

Musta tuntuu että mun oikeesti pitäis vähän kattoa niitä tärkeitä asioita mun elämässä ja panostaa niihin; viimeaikoina on tullu vähän liikaa harha-askeleita(voiko tollai sanoa?), koulunkäynti ei oo niin hyvässä jamassa ku vielä kesällä ittelleni vakuuttelin että se tulisi olemaan. Unenpuutettakin on selkeesti, pitäs käydä aikasin nukkumaan ja jättää avaamatta telkkari. Tietenki tietokoneellaki pitäis olla vähemmän aikaa, ulkoon pitäis olla enemmän ja pitäis syyä tervellisemmin ja sitä ja tätä ja kaikkea muuta paskaa. Äh. Mä vaadin itteltäni paljon, mutten sitten toteuta puoliakaan niistä vaatimuksista.

Sain sitte itteni pänttäämään sitä ranskaa, ja opinki jotain! Esimerkiksi sen, että kyse on pelkästään keskittymisessä.

Kamalan kylmä ja räkänen olo on. Tiiä tuliks sitte flunssa siit uimisesta. Enivei ei oo mitenkää erityisen kehuttava olo, koht pitäs painuu suihkuu ja sit pitäis tehä loput ranskan läksyt ja päntätä viel vähä lisää. Tiiän ettei huomisen liikkatunnist kyl tuu mitää jos olo on samanlainen. Eikä äiti ees oo kotona, se ois voinu kirjottaa lapun etten voi liikata. Prkl.

Yiritin kyl viime viikol skannata niit kuvii, mut ei aika rittäny. Ei perhana. Kävin tos äsken aattelee et nyt on kyl joka ovi tai ikkuna auki, jostai tulee kylmä tuulahdus. Ja niinpä tietty, vintin ovi oli auki. Ei helvetti et mä rakastan tätä taloa.

Nonii, mulle tuli eilen illalla hirvee tarve piirrellä jotain, ja ku viel TikTakin Sateenkaari soi päässä ni oli pakko purkaa jotain paperille. Ja yritän täs viikon aikana pakottaa itteni skannaamaa niit koneelle. Jeps.

Sit pitäis tänää viel tehä vaik mitä. Lupasin Minjalle lähettää tänää pari kuvaa, sit pitäs päivittää yksii  sivui, ja aattelin et voisin viel kirjottaakki jotain. Nii ja tietyst sitte viel Sulkasadon yks runotehtävä, mut se ei sentää oo onneks niin hankala ku viimetehtävä. Ja lupasin lähtä huomen Sofian kans kaupungille.... Ääh. Ja sit lupasin et menisin tänää lenkille. Hitto. Ei tän loman kuuluis näin mennä.

Tuli ja meni. Jotenkin niin hirveen nopeesti. Eikä mieleen oikeen jäänyt kuin ihana Segelin kaakaon maku, muutama vähän hullumpanpuoleinen kuva digikamerassa ja iso suklaalevy joka katosi mystisesti heti ensimmäisenä iltana. Mut oli tietty hauskaa :)Torstaina ei oikee hirveesti ehitty muuta  tehä ku syyä suklaata, mut perjantain oltii kaupungissa ja syötiin erittäin korkealaatuista hesen ruokaa jonka jälkee sitte Segelii. Siel yhet kaakaot ja kroisantti puoliks ja yritin maksaa muttei ihan onnistunu. "Kuvitteletteks te et Riku tai Jesse tääl mitää maksaa" Pia vaa sano enkä viittin sit siit asiast sen kummemmin väitellä. Ubeet paijatki saatii "lahjotuksina" :P Ja sit eilen käytii kattomas sitää venettä ennenkö mentii taas yllätys yllätys Segeliin! Itsuttiin siel jotain viis tuntii ja juotii about viis mukillist kaakaoo per nenä. Pia laitto siihe jotai pähkinämitälie siirappia. Namm. Oli varmaa parasta kaakaoo mitä oon ikinä juonu. Sit sit sit. Käytii viel hakees Jesse ja Riku sielt veneelt ja takas Segelii josta muistaakseni päädyttii nelistää Hulmien olkkarii kattomaa ika-ajoi. Jesse ja Riku oli kyl mukavaa seuraa, paitti et ne nukahti melkee heti siihe vohvalle ja myö jatkettii Minjan kans matkaa bussil kotii. Aamul oli vähä haikee tunnelma vaik tiedettiiki kokoajan et se hetki tulis ja oltii kuinka varauduttu siihen. Itku pisteli inhottavasti kurkussa ku ajettii äidin kans pois sutelan pysäkiltä.

Mut. Sain kuulemma katseita joka vähän piristi mieltä. Sit pitäis viel jaksaa tehä tänää tai viimeistää huomen yks runotehtävä ja Sofiaki tulos tänää. Jotenki oon vaan niin rätti. Mut lupasin ittelleni et menisin tänää lenkille ja aionki pitää sen lupauksen. Nyt ku mp3:ssa on vihdoinki uudet patterit :P

Eilen vitutti. Ihan jumallattomasti. Nukuin liian vähän. Väsytti. Hiukset oli sekaisin. Ja musatunnilla piti soittaa jotain sellaista mitä mä en tosiaankaan osannut ja ois tehny mieli maraboun suklaata mut vittu en sitte taas ottanu kuitenkaa rahaa mukaanh. Jeij.

Tänääki vitutti, ei ihan niin paljo. Aamulla ei ääntä tullu ollenkaan(onneks tee on siihen aika pirun hyvä lääke) ja kurkkua koskee vieläki. Kipsan possot ei maistu enää yhtä hyviltä ku ennen, mä panin merkille ku astelin kohti metsolan ala-asteen edessä jököttävää pysäkkiä. Nnh. Siiri ja Eevi pyys kattomaa sitä Töhtipölyä- elokuvaa, mut valehtelin ettei mul ois tänää aikaa vaik oisin oikeesti halunnu nähä sen. Ja sit ku tuun kotii saan kuulla et vaari on joutunu sairaalaa sen lauantaisen takii. Äiti kysy et haluisinks tulla kattomaa sit mummon kans sairaalaa. Sanoin etten jaksa, ja tunsin taas itteni paskiaiseks. Takkutukkaseks paskiaiseks. Mutta mä en uskaltanu. Mä oon nähny vaarin jo ihan tarpeeks monta kertaa sairaalas ja jotenki se pelottaa mua.