- Mitä sinä teet? hän kysyi Juopolta, jonka tapasi istumassa hiljaisuudessa, edessään kokoelma tyhjiä ja täysinäisiä pulloja.
- Juon, vastasi Juoppo synkän näköisenä.
- Miksi sinä juot? kysyi pikku prinssi.
- Unohtaakseni, vastasi Juoppo.
- Unohtaaksesi mitä? kysyi pikku prinssi, jonka jo kävi sääliksi miestä.
- Unohtaakseni, että häpeän, tunnusti Juoppo pää painuksissa.
- Mitä sitten häpeät? tiedusteli pikku prinssi, joka olisi halunnut auttaa häntä.
- Häpeän, etää juon, sanoi Juoppo sulkeutuen sitten lopulliseen sanattomuuteen.

Isä laskeutui alas tikkaita ja sanoi: Tuuli on kääntynyt hiukan pohjoiskoilliseen. Ehkä se alkaa tyyntyä. Ja minä olen ajatellut, että pitäisi kutsua jonakin päivänä se kalastaja kahville.
- Hän ei varmasti juo kahvia, arveli pikku Myy. Minä luulen, että hän syö vain meriruohoa ja raakaa kalaa. Ehkä hän siivilöi planktonia etuhampaittensa väliste.

Tove Jansson - Muumipappa ja meri

Luin sitte sen Salaisuuksien Laakson. Mielenkiintoinnen, omalla tavallaan ihan tajuttoman jännittävä. Mutta ehkäpä hiukan liian helppolukuinen? Aloitin kirjan ja huomasinkin yhtäkkiä että oho, kohtahan tää onkin jo luettu. Se saa kirjan tuntumaan hurjan lyhyeltä. Mutta muuten oikein mukava lukukokemus.

Mökillä yritin penkoa Tuijan kirjahyllyjä ja löytää jotain kiinnostavaa. Aloitin varmaan seitsemän kirjaa mutta ensimmäisen sivun jälkeen työnsin ne yleensä takaisin kirjahyllyyn. Löysin sitten lopulta James Herriotin Kaiken karvaiset ystäväni- sarjan, ja aattelin että siitähän on aikaa kun oon näitä lueskellu. Nappasin sen sitte mukaan, enkä kadu.

Tiistaina kirjastoon, jos sieltä viel löytyis jotain.

Joo, elikkä Tuuliviirille kuuluu tämä pohja, kiitoksia kovasti!